sunnuntai 18. helmikuuta 2018

Alkuvuoden koiramenot

Meidän vuosi on alkanut aika hiljaisesti. Tico on toipunut kastroinnista ihan oletetun hyvin, ja ainakaan takapää ei ole enää oireillut, jonka takia leikkaus myös tehtiin. Kauluri ei sitä yllättäen kamalasti ilahduttanut, ja sillä on paha tapa ilmaista vääryttä olemalla levoton ja "komenteleva".Ja ne kymmenet kerrat, kun se yrittää juoda vettä se päässä, ja lopulta on kaatanut koko kupin vedet nurin lattialle...


Mörrillä ja sen kaverilla on suunnitelmia! Kun kesällä vein ensimäistä kertaa koirat hoitoon tänne aika lähelle missä asumme, hoitaja tykästyi Mörriin ja on sen jälkeen toiminut sen kaverina. Käytän sanaa  Mörrin kaveri koska en vain keksi muuta hyvää sanaa hänelle. Hänellä ei ole omia koiria, mutta on äärinmäisen eläinrakas ja tykkää olla koirien kanssa. Ja koska Mörri on pieni söpö, helposti lähestyttävä, pusutteleva ihmisen rakkaudesta sekaisin menevä koirarääpäle, on se erinomainen tähän tehtävään. Mörri on käynyt kaverinsa kanssa jo monessa paikkaa, etenkin kun oli koko marraskuun kaverin hoidossa kun olin matkalla. Mörri on käynyt hänen työpaikallaan useasti, jolla on kuulema ollut positiivisia vaikutuksia työyhteisöön! Mörri on otettu moneen mukaan, päässyt lounastamaan ja oppinut todelliseksi citykoiraksi käydessään myös kahviloissa. Viimeiksi eilen Mörri pääsi pitkälle kävelyretkelle mukaan, ja mukaan shoppailemaan Verkkokauppaan.
   Tämä on ollut hyvä järjestely, koska Mörri saa yksilöllistä huomiota ja aikaa, ja Mörrin kaveri saa olla koirien kanssa. Annan Mörrin mielelläni, me Ticon kanssa halutaan välillä myös olla ihan kahdestaan.
Maaliskuun alussa Mörri pääsee kokeilmaan agilityn tutustumiskurssia kaverinsa kanssa! Uskon että Mörri on ihan mielissään ajatuksesta. Odotan sitä jännityksellä ja toivon että heillä on siellä hauskaa. Itse en ole kurssille menossa, mutta enköhän sitten kuule, miten sielä on sujunut.


Valmis mihin vaan mukavaan!

Viime viikonloppuna kävin katselemassa kauniita näyttelykoiria kennelpiirin Coc & Vov - gaalassa. Sen idea on vuoden menestyneimpien näyttelykoirien gaala, jonne saa kutsun jos on listoilla vuoden näyttelykoira-tai veteraani listalla. Gaalassa  käydään sitten näiden koirien kesken epävirallinen kilpailu ja jossa valitaan "voittajista voittaja". Ihmiset pukeutuvat juhlavasti ja syövät illallista salissa, johon on sijoitettu myös dogwalk -lava, jossa koirat esittäytyvät. Se on ollut ihan hauska tapahtuma ja olen viihtynyt sielä järjestäjän roolissa. Ensimäisen kerran olin narikassa 2015, ja tänävuonna oli muita tehtäviä. Tapahtuma on järjestetty jo useamman vuosikymmenen ajan Helsingin seudun kennelpiriin toimesta.

Koiranäyttelyssä 2014


Kevään kehätoimitsija kurssi kiinnostaisi minua myös kovasti. Olen huomannut että vaikken tällähetkellä enää harrasta koiranäyttelyitä, tai erilaisia kursseja ja kokeita, viihdyn kyllä järjestäjien ja talkoohommien puolella. Pääsee mukaan tapahtumaan, saa kokea sen hengen, mutta kuitenkin paljon laajemmin ja eri puolelta. Jonkun mielestä voi kuulostaa tylsältä että on kivaa olla talkoohommissa ilmaisen lounaan tms. voimilla, mutta sehän on juuri parasta!

perjantai 12. tammikuuta 2018

Ticon kastrointi

Olemme joutuneet Ticon kanssa juoksemaan taas eläinlääkärissä. Niihin on luonnollisesti mennyt paljon rahaa, ja muistuttaa taas siitä, miten jokaisella lemmikinomistajalla tulisi olla varakassaa säästössä mahdollisiin yllättäviin eläinlääkärikuluihin. Eli loppupeleissä koiran hankintahinta on vain pintaraapaisu todellisiin kuluihin...

Mörriä ei kastroitu, se muutoin vain koristaa blogitekstiä tälläkertaa uusimalla poseerauskuvallaan.
Ticolla todettiin jonkinlaisia patteja takapuolessa, kun sydämen kontrollikäynnillä voivottelin sen anaalirauhasongelmista. Lokakuussa ne taas tulehtuivat ja käytimme sen takia sitä silloin eläinlääkärissä. Eläinlääkäri sanoi niiden todennäköisesti johtuvan liiallisesta testosterooni tuotannosta, ja suositteli kastraatiota. Toimepide suoritettiin eilen ja nyt Tico on jo kotona normaalisti toipumassa.
  Olin harkinnut sille muutenkin aiemmin leikkausta, mutta pelkäsin sydänpotilaalla nukuttamista. Siten olin miettinyt sille kemiallista kastraatiota, mutta suoraan sanottuna rahallisen tilanteen takia en sitä ollut tehnyt, kun akuutteja terveyssyitä ei silloin ollut.Tico on ihan älyttömän kiinnostunut hajuista ja tyttökoirien pissoista, ja lenkkeily sen kanssa on rehellisesti sanottuna aika ärsyttävää, kun jokaikinen pissaläjä täytyy nuuskia läpikotaisin ja koiraa saa suorastaan olla kantamassa hajukasoista pois kun se ei malttaisi jatkaa koskaan matkaa. Joten nyt sain tämänkin hyödyn tässä samalla, ihan puhtaasti itseni itsekkäistä syistä.

Leikkaus sujui hyvin, vaikkakin Ticolla oli ollut taas vähän yliherkkyyksiä ja sieto-ongelmia anastesia aineiden kanssa.
Toivon todella että terveysjutut helpottavat ja että kastraatiolla on muutenkin jatkossa positiivisia vaikutuksia.
Onko muilla millaisia kokemuksia kastraatiosta? Etenkin vanhemmalla uroksella, onko se enään vaikuttanut luonteeseen ja/tai (urosmaiseen)käyttäytymiseen?



perjantai 5. tammikuuta 2018

Koirien arki kuvina: Ruokailu

Syöminen, se monen koiran lempipuuha. Meilläkin koirat tykkäävät syödä mutta ruoka on meidän taloudessa koirille hieman kateellisuutta aiheuttava aihe. Toisen kupilla on kiva härnätä, mutta kun omalle kupille yrittää lajitoveri tunkeutua, se ei olekaan enää niin kivaa. Meillä etenkin vanhempi koira on jokseenkin resurssiagressiivinen, ja se ilmeni/vahvistui kun toinen koira tuli taloon. Olihan silloin luonnollisesti kilpailija ruuasta.

Ruokailutilanteet olivat alkuksi välillä melko kaaottisia kun mietin mihin laitan kunkin koiran syömään etteivät ne hermostu ja saavat syödä molemmat rauhassa. Ensin kokeilin koiraporttia, mutta kun Tico oli syönyt, tuli se portille tuijottamaan Mörrin ruokailua, joten selkeä näkösestekin piti olla. Tico on oikeasti välillä melko tulinen pieneksi spanieliksi.
Nyt meillä on selkeä rutiini ruokinnassa, ja koiratkin ovat siihen tottuneet eikä ruokailutilanteet aiheuta niille enää niin paljoa stressiä. Suosittelen jokaista useamman koiran taloutta keksimään mahdollisimman ei stressaavan tavan hoitaa koirien ruokailut, jos resursseista on kilpailua. Alkuun ainakin koiraportti tai toinen tila on aika hyvä tapa aloittaa..

Meidän (aamu)ruokailu rutiini tulee tässä:

1. Ticon ohjaus kylpyhuoneeseen. Se kiitää sinne melkoista vauhtia aamulenkin jälkeen oven avauduttua, onhan tiedossa RUOKAA!  Näytän sille käsimerkin (koska se on kuuro) olla paikallaan ja varmuuden vuoksi suljen kylppärin oven.

2. Ruokien valmistelu.Mörri on usein keittiössä seuraamassa keskittyneesti valmisteluja ja tarkkailemassa että ruuan annostelu sujuu varmasti oikein ja tasapuolisesti.. Mittaan koirille nappulaa kauhallisen, välillä laitan pienen näköreen koiramakkaraa kylkiäiseksi tai isomman klöntin lihaa jos sitä on otettu sulamaan. Myös pelkkä nappula on usein vaihtoehtona.
   Tämän lisäksi sujautan Ticon kuppiin sen sydänlääkkeet. Se syö ne usein huomaamatta kupista ruuan seassa, liekö tottunut vai oikeasti niin tyhmä ettei älyä niiden olevan seassa... :D



3. Mörrin käskyttäminen paikalla odottamiseen keittiössä, Ticon kuppi kouraan, ruoka kylppäriin, lupa koiralle ja ovi kiinni. Oven takaa alkaa välittömästi kuulua kupin kolina ja nappulan rouskutus.



4. Tässä kohtaa tulen takaisin keittiöön, laitan Mörrin kupin sen eteen ja se katsoo jo minua erittäin keskittyneesti isoilla ruskeilla silmillää, "joko nyt, joko?!" .Mörri saa luvan ja alkaa ruokailemaan.



5.Koirat ovat syöneet, Tico saattaa päästää haukahduksen kylppäristä kun on syönyt ja mielestään valmis seuraavaan asiaan. Kupit tiskiin, koirat molemmat keittiöön ja sitten paras kohta.... Dentastixit!


   En oikein tiedä itsekkään miksi syötän niitä niille joka aamu, lapsuuden kodissa Ticolle syötettiin ja sitten se vaan jäi. Lisäksi muutama päivä ilman joka-aamuista purutikkua aiheuttaa koirille lievää hermostumista, eli "vieroitusoireita".

Niin koirat ovat taas hetken kylläisiä ja tyytyväisiä.








sunnuntai 31. joulukuuta 2017

Tämä vuosi ei mennyt kuten toivoin

Hyvää vuoden viimeistä päivää! Monet (koira)blogit ja facebook päivitykset alkavat koota mennyttä vuotta, ja minäkin innostuin. Yksi (teko)syy muuten blogin hiljaisuuteen on ollut tietokoneen uupuminen. Voitte vaan arvata miten laskujen maksu, kaavakkeiden täyttö ja asioiden hoitaminen sähköisesti on vaikeutunut huomattavasti kun käytössä vain älypuhelin.

Koirakavereita tältä vuodelta


Nuorena olin melko aktiivinen koiraharrastaja, kävin koirien kanssa kaikkialla, alaikäisenä muistan ne lukemattomat reissut ja äidin kuskaamat kilometrit, vaikka silloin tuntui että pöh, minun äitini kun ei koiraihminen ole niin ei se jaksa mua kyydittää ja olla mukana. Jälkikäteen kun miettii, äiti,joka ei oikeasti erityisemmin ollut kiinnostunut koirista, istui vuoden aikana useita tunteja retkituolissa kirjan kanssa kehän laidalla, vei rally-toko kokeisiin ja lohdutti jos kisasuoritus ei ollut mennyt kuten toivoi. Onneksi nyt osaan arvostaa noita asioita.


No, jokatapauksessa, silloin oli palava into koiraharrastuksiin. Lapsena myös koulussa ja perhe-elämässä ja yleensäkin elämässä tapahtui monia muutoksia, pettymyksiä mutta ne eivät koskaan vaikuttaneet koiraintoon negatiivisesti. Päinvastoin tunsin saavani niistä iloa ja voimaa hankalien asioiden keskellä. Koirajutut olivat läsnä aina elämässä tilanteesta riippumatta.



Tämä vuosi on ollut laiska niiden asioiden suhteen. En ole muuton jälkeen enään käynyt koirien kanssa treeneissä, en mätsäreissä, en oikein missään. Mörri kävi keväällä kyllä yhdessä näyttelyssä nuorten luokassa (EH).Koirien kanssa olen vain elänyt arkea, käyty lenkillä, koirapuistossa, retkillä ja päälle sopivasti virikettä ja aktivointia. Perusjuttuja, mutta mihinkään ylimääräiseen ei ole energia riittänyt.
Yksi ilta tunsin jotenkin suurta pettymystä, minä olin hankkinut Mörrin ja sen kanssa oli niin paljon suunnitelmia ja halusin jatkaa rally-toko harrastusta Ticon eläköityä. Nyt koira on 2,5 vuotias ja en ole käynyt kun yhdissä möllikisoissa.

Onhan tähän kaikkeen ihan inhimillinen syy, mun elämässä on ollut parin vuoden sisällä taas niin paljon isoja ja uusia, jokseenkin myös erittäin vaikeita juttuja (Kriittinen ikä, 18-20).


Silloin ne vie niin paljon sijaa elämässä että vaikka kuinka oisin halunnut en löytänyt enää samanlaista energiaa ja intoa koirajuttuihin.
Mutta eihän se minusta huonoa tai epäonnistunutta vaikka aluksi niin ajattelin. Olen kuitenkin tykännyt mun koirista ihan yhtä paljon ja ne on ollut merkityksellisiä. Nyt olen hyväksynyt että on ihan ok, että ei nyt jaksa. Etenkään Mörri ei vielä hetkeen katoa mun elämästä ja sen kanssa ehtii ihan varmasti myöhemminkin spessuja harrastusjuttuja.


Ruuan kyttääjät elementissään.

Tulevan vuoden suhteen mulla on kuitenkin ihan toiveikas olo. Voisiko blogin ahkerampi päivittäminen olla se juttu, joka antaisi energiaa koirajuttuihin ja toisi mielihyvää sillä saralla? Mörri ja Tico on ihania karvalapsia ja katsotaan mitä ensi vuosi tuo tullessaan.

Ja teinhän mä jotain! Mun pitää vaan huomata ne ja pitää niitä hyvinä ja merkityksellisinä asioina.

Koiravuosi 2017:

-
 KoiraExpo, nuorisojaosto, koirakesäleirit lapsille, yhdistyshommia
- Mörrin koiranäyttely ja koirien kurssivierailut
- Elukkahoitaja koulua (Lehmän kanssa lähikontaktissa olo Check !)
- Mörrin tervesytarkki (sydän ok 20.12.2017)
- Koirabisnespuuhastelu teki alkuvuonna ihan hyvän tuloksen köyhälle opiskelijalle,


maanantai 15. toukokuuta 2017

Elämää sydänsairaan cavalierin kanssa

Syringon lisäksi rotu on tunnettu myös sydänongelmistaan. Ja heti tuli mätä omena omalle kohdalle ensimäisen koiran kohdalla. Todennäköisyys toki rodun omistajana olisi ollut, että jossain vaiheessa sydän alkaa kuitenkin temppuilemaan, mutta ei näin aikaisessa vaiheessa.

Koirani Tico (Baletta´s Zig Zag Li) oli vain 4 vuotias kun sivuääni kuultiin ensimäisen kerran. Reilu 5 vuotiaana se sai jo lääkityksen koska vajaatoiminnan oireita alkoi ilmaantua. Nyt Tico on 7 vuotias ja sen kunto on vaihteleva. Ennusteeksi on annettu max. 10 vuoden elinikä. Kyseessä on kuitenkin pikkukoira, jonka kuuluisi helposti elää 12-15 vuotiaaksikin.

Näytetään 20170515_172205.jpg

Tämä jos mikä on surullista., Tico jaksaa perus arkea kyllä lääkityksen voimalla, mutta edelleen kesäisin tulee olla erittäin tarkkana eikä se muutenkaan jaksa kun alle tunnin lenkkejä maksimissaan kerrallaan. Meidän laumassa elellään aikalailla Tico ehdoilla, ja usein käydäänkin koirapuistossa juoksemassa vapaana, jolloin Mörri saa enemmän liikuntaa ja Tico saa valita oman liikkumistahtinsa.

Ticon lääkitys maksaa n. 30 euroa kuukaudessa. Se syö lihanmakuisen purutabletin aamuin illoin. Se harmittaa, koska olisin halunnut vielä kisata sen kanssa rally-tokossa. Tosin kuurous olisi tuonut siihenkin omat haasteensa.
Tico tykkää rauhallisesta puuhailusta. Pienistä pätkistä rallytokoa ja nenän käytöstä.

Tico on ihana ja persoonallinen heikkohermoinen poika. Se haluaa kaiken heti ja sen mielestä koko  maailma on sille omistettu.

lauantai 29. huhtikuuta 2017

Missikilpailuja ja juhlintaa

Viime sunnuntaina messukeskuksessa oli muiden messujen ohessa myös Cavalierien erikoisnäyttely johon olin ilmoittanut Mörrin. Tuttuun tapaan tähänkin erkkariin tuomarit oli kutsuttu rodun kotimaasta Iso-Britanniasta.
Paikalla oli paljon toinen toistaan kauniinpia ja ennenkaikkea söpömpiä koiria ja paljon hännänheilutusta.
Mörri oli "edennyt" jo vuosi takaperin olevasta näyttelystä nuorten luokkaan. Kehä meni ihan ok, huomasi että ei oltu välissä oikein kehässä tai missään näyttelytreeneissä käyty, mutta ihan kiltisti se sielä kökötteli, välillä tosin hieman vallattomammin, mikä nyt kuuluu Mörrimäiseen olemukseen.

(c) Pauliina H.

Tämä meni kokeiluun.

Tulos oli EH, joka oli todenmukainen arvosana. Tuomari kaipasi lisää massaa, ja onhan tuo vähän hoikka poika. Kasvattaja Oona kehotti siirtymään penturuokaan tms. energiapitoisempaan. Nyt kokeilussa on 1st Choicen pienten koirien pentunappula, jota itsekkin myyn. Liikkeitä tuomari kehui, mutta kuono oli kuulema liian pitkä.. Tämä toki herättää itsessäni aika ristiriitaisia tunteita koirien terveyteen ja jalostukseen liittyen jos tuomari antaa noottia liian piktästä kuonosta lyhytkuonoisella rodulla.

Tico 7 v

Ticolla oli torstaina 27.4 juhlapäivä. Ihana ensimäinen ääliökoirani täytti jo 7 vuotta. Tico elänyt mun kanssa mun nuoruuden ja sen kanssa on koettu kaikki ihan koiraharrastuksen alusta asti. Onpa huimaa!


tiistai 25. huhtikuuta 2017

Eläitenhoitajaksi Kannuksessa aikuiskoulutuksena?

Olenkin täällä blogin puolella mainnut, että opiskelen nykyään eläintenhoitajaksi Kannuksessa. Opinnot alkoivat tammikuussa 2017 joten tämä kevät on nyt opintoja takana vasta. Opinnot ovat monimuoto opiskelua täällä aikuispuolella ja eroja nuorisopuolen kennellijalaisiin on jonkin verran, josta edempänä kerron lisää.


Silloisessa Petsiessä aina luin keskusteluja Kannuksen kennellinjasta, ja mietin että vau, tuonne haluan. Peruskoulusta päästyäni en kuitenkaan oman elämäntilanteen vuoksi pystynyt hakemaan kouluun, jossa olisi sisäoppilaitos tyyppinen asumis -ja opiskeluratkaisu. Se harmitti. Välissä kävin sitten ammattiopiston valmentavaa linjaa ja kokeilin myös 2 vuotena sekä laborantin että merkonomin opintoja ammattikoulussa nuorisopuolella. Ne eivät olleet kuitenkaan mun juttu ja koulu aina keskeytyi. Muutenkin meno nuorten kanssa on välillä aika villiä, eivätkä työrauha ongelmat joista ääniherkkänä peruskoulussa  kärsin olleet mihinkään kadonneet..
Mielessä oli vielä ajatus eläintenhoitajana. Tiesin, että ala on todella huonosti työllistetty, mutta kun perustin yritykseni Eläinpalvelu MiniMasin sivutoimisesti, heräsi mielenkiinto yrittäjyyttä kohtaan ja tähän hommaan nyt tarvitsisinkin oikean ammattitaidon koulunpenkiltä, vaikka harrastuneisuustaustanikin on toki vahva. Tästä voisi tulla oikeasti ammattini ja pystyisin työllistämään itseni yrittäjänä.

Mutta sitten itse kouluun. Olen ollut tähän mennessä todella tyytyväinen opetukseen ja kouluun ylipäätään. Opettajat ovat mukavia ja asiantuntevia ja heiltä saa vastauksen mieltään painaviin kysymyksiin. Tosin välillä hieman viiveellä.
Meillä aikuisopiskelijoilla on koulua n. viikon ajan kuukaudessa. Tämän viikon olemme niin kutsutuilla lähijaksoilla lähiopetuksessa Kannuksessa koululla. Viikon aikana käsittelemme tärkeimmät aihealueet opinnoissa, saamme etätehtäviä, sovitaan työssäoppimisista ja pidetään homma muutenkin kasassa. Viikko on usein hyvin tiivis, mutta myös käyttännön tunteja mahtuu viikkoon aina muutama. Muuten meillä on luentotyyppistä opetusta. Luokkamme on hyvin aktiivinen ja keskusteleva, joka on tosi kiva juttu.

Etätehtäviä teemme aina viikkojen välissä kotona omien hommien ohessa. Meidän luokaltamme monet siis käyvät samalla ihan kokopäivätyössä, kun eivät ole koululla lähiviikoilla. Etätehtävät ovat mielenkiintoisia, ja perustuvat lähiviikoilla käytäviin asioihin ja materiaaleihin. Tähän tarvitaan siis opiskelijan osalta oma tietokone.
Etäopiskelussa hyödynnämme myös webinaareja. On siistiä, että voi olla koulussa ja oppia uutta, kun kuitenkin istuu kotisohvalla ja kuuntele opettajan pölinää.

Jokainen opiskelija käy myös omaan tahtiin työssäoppimassa lähiviikkojen välissä ja kesäisin. Opinnot ovat mielestäni joustavia, ja tämä oppilaitos pystyy hienosti huomioimaan opiskelijoiden erityisjutut ja elämäntilanteet. Siitä olen todella iloinen ja positiivisesti yllättynyt.

Aikuisopiskelun toinen puoli on kuitenkin se, että on itse pakko ottaa enemmän vastuuta opinnoista kun nuorempana. Opettaja ei tule katsomaan oletko tehnyt tehtävät, vaan ne tehtävät tehdään tosiaankin vain itsensä takia. Tässä koulussa ja tällä alalla monet opiskelijat ovat onneksi todella motivointuneita jo valmiiksi. On myös itse hallittava opintojaan ja seurata itse aktiivisesti niiden etenemistä, koska kaikki menevät eri tahtiin.

Minun mielestäni aikuisopiskelussa parasta tässä koulussa on se, että ei tarvitse asua koululla. Minulla ei ole mitään ajatusta vastaan, oma pää ei vain kestäsi 24/7 koirakoira juttua saman katon alla parhaimmillaan 4 muun koirahullun kanssa. Mun psyyke ei kestäisi asuntola asumista. Sen tiedostan, ja siksi aikuisopiskelu on juuri hyvä ratkaisu minulle, ilman että joutuisin kokonaan luopumaan haavesta opiskella Kannuksessa. Toki välillä on rankkaa ravata Helsiki-Kannus väliä junalla kerran kuussa mutta mieluummin näin.
Miinuspuoli sitten verrattaessa nuorisopuolen opiskelijoihin on se, että heidän opintonsa ovat luonnollisesti hieman laajemmat johtuen lähiopetuksen määrästä.Heillä on myös ennemän käytönnön puuhailua koirien kanssa.  Aikuispuollella jos on kiinnostusta, saa tottakai saman osaamisen ja samat tiedot, mutta siinä pitää olla itse aktiivinen ja tehdä ehkä sitten vähän enemmän.
Molemmilta linjoilta valmistuu kuitenkin aivan varmasti yhtä päteviä eläintenhoitajia.

Suosittelen tätä koulua ekan puolen vuoden perusteella kaikille, jotka ovat oikeasti kiinnostuneita ja motivointuneita alasta. Ehkä myös yrittäjähenkisyyttä, sehän taitaa olla varmin tapa työllistyä tällä alalla. Mielenkiintoa ja avoimuutta. Lisäksi koirakiinnostus olisi hyvä olla koska tässä koulussa pääpainona ovat tosiaan koirat. Mutta navettaankin mennään tietenkin.
En ihmettele miksi niin monet haluavat eläintenhoitajaksi Kannukseen- onhan tämä kiva koulu :)